Haluaisin aloittaa tämän tekstini alleviivaamalla yhden tärkeimmän asian. En olisi tässä tilanteessa ilman kahta minulle maailman tärkeintä ihmistä: poikaani ja miestäni. Jenni Sofia Visuals ei olisi puoliksikaan sitä, mitä se on nyt, jos nämä kaksi ihmistä eivät olisi elämässäni. Joten aloitan sanomalla kiitos. He ovat inspiraationi ja voima, mikä vie minua eteenpäin.
Äitiyden ja yrittäjyyden yhdistäminen merkitsee minulle ensisijaisesti sitä, että pystyn toteuttamaan itseäni niin monipuolisesti tällä hetkellä. Tärkein tehtäväni ja roolini tulee nyt ja ikuisesti olemaan se, että olen äiti pojalleni. Sen yli ei mene mikään. Silti vaikka kuinka rakastan poikaani ja äitiyttä, olen myös muuta. Olen Jenni, vaimo, ystävä, valokuvaaja. Haluan toteuttaa itseäni myös muilla elämän osa-alueilla ja saada niistä sitä samaa onnellisuuden ja kiitollisuuden tunnetta, mitä saan pojastani (se ei tietenkään ole samanlaista, mutta ymmärtänette, mitä haen takaa). Koen, että mikäli pääsen toteuttamaan itseäni mahdollisimman monipuolisesti, se kantaa aina hedelmää minun ja poikani suhteeseen. Onnellinen äiti, onnellinen lapsi.

Ajatus omasta yrityksestä alkoi vahvasti kyteä odottaessani omaa poikaani. Valokuvaus on kulkenut matkassani jo pitkään vapaa-ajallani sekä työssäni lastensuojelussa. Aloin miettimään ja unelmoimaan siitä, olisiko minusta valokuvaajaksi. Lastensuojelutyössäni olin nähnyt niin sydäntäriipivän koskettavasti, millainen merkitys valokuvilla ja perhekuvilla on lasten mieleen, itsetuntoon ja perheen siteeseen. Poikani syntymän myötä tiesin, että nyt se on menoa. Tätä unelmaani en pystynyt enää viivyttelemään, vaan annoin sen tulla läpi ja aloin työstämään sitä.
Äitiys on kuitenkin hyvin voimakas ja kaikenkattava elämänmuutos, mihin halusin keskittyä täysin. Noina ensimmäisinä kuukausina vauvakuplassa oli niin hyvä olla ja tutustua meidän täydelliseen poikaamme. Unelma valokuvaamisesta kyti pinnan alla kuitenkin ja aloin hiljalleen mutustelemaan sitä mielessäni tarkemmin. Jälkikäteen ajateltuna on käynyt mielessä, miksi en tehnyt tätä kaikkea ennen kuin minusta tuli äiti. Silloin minulla oli enemmän aikaa, enemmän energiaa, enemmän täysiä nukuttuja öitä. Viittaan tässä kohtaa ensimmäiseen kappaleeseen. En olisi silloin pystynyt siihen, mihin pystyn nyt. Kiitos poikani ja mieheni.
Tärkeimmät elementit, joilla olen saanut äitiyden ja yrittäjyyden yhdistymään mahdollisimman sulavasti ovat tehokas ajanhallinta, priorisointi ja mieheni. En voi tarpeeksi kiittää sitä panosta, minkä mieheni on hyväkseni tehnyt sen suhteen, että olen saanut tarpeeksi aikaa ja rauhaa keskittyä yritykseeni ja sen aloittamiseen. Sillä jokainen, joka on yrityksen pistänyt pystyyn tietää, että alussa kuluu yllättävän paljon aikaa ja energiaa kokonaisuuden haltuunottoon. Varsinkin, kun itse aloitin suoraan toiminimiyrittäjänä, jolloin hoidan käytännössä kaiken yritystoimintaan liittyvän itse. Tähän on myös muita vaihtoehtoja, esimerkiksi kevytyrittäjyys on todella suositeltava vaihtoehto. Itselläni yritystoiminnan aloittamiseen liittyi aivan mieletön innostus, mikä on tietysti tallella edelleen. Mutta se asioiden selvittäminen, erilaisten tarpeellisten välineistön hankkiminen ja prosessien luominen vie aluksi paljon aikaa.

Käsi sydämellä voin kuitenkin sanoa, että eihän näiden kahden asian yhdistäminen mitenkään aina helppoa tai kivutonta ole. Vauvan hoito on ympärivuorokautista työtä, mikä tietysti näkyy katkonaisissa öissä (meidän vauva on alusta asti syönyt useasti yössä) ja ainakin itselläni se on vaikuttanut muistiin ja keskittymiskykyyn. Olen huomannut itselleni vaikeimpana asiana sen, että se jatkuva idea- ja ajatustulva ei pääsekään välittömästi pulpahtamaan pinnalle, sillä juuri sillä hetkellä voi olla käsillä imetyshetki, sormiruokailevan vauvan pesu tai vaikka kylpyhetki. Kun pää pulppuaa ideoista, mutta muisti on katkonaisten yöunien vuoksi lyhyt, on suuri apuvälineeni ollut kännykän muistio. Sinne kirjaan nopeasti ideat ja ajatukset ylös ja palaan niihin silloin, kun on rauhallinen hetki. Jatkuvat keskeytykset kotitoimistossa, rajallinen määrä aikaa ja ideatulva päässä ei aina ole kaikkein paras kombinaatio.
Äitiys kuitenkin opettaa tehokkuutta aivan uudella tavalla. Kuten aiemmin sanoin, ajanhallinta ja priorisointi ovat olleet itselläni avainasemassa. Olen tehnyt sellaisia periaatepäätöksiä, että teen töitä vain silloin, kun vauvani nukkuu päiväunia tai kun mieheni hoitaa häntä. Tietokonehommat tai some ei vaan onnistu samalla, kun haluaisin olla läsnä lapselleni. Sen vuoksi tämä jako on ollut itselläni alusta asti selkeä. Välillä tietysti siitä lipsun, mutta yleensä kännykkä on äänettömällä silloin, kun vauvani on hereillä. Vauvani on täysin kotihoidossa tällä hetkellä ja mieheni on vauvan kanssa silloin, kun olen kuvauskeikalla, teen editointeja tai mitä tahansa muuta yritykseen liittyvää. Sillä en halua muistella jälkikäteen lapseni ensimmäisiä vuosia ja harmitella sitä, etten ollut hänelle läsnä vaan pyörittelin samalla yritysasioita. Olen yksinkertainen ihminen ja tykkään tehdä asioista mahdollisimman yksinkertaisia. Silloin, kun olen lapseni kanssa, keskityn häneen ja kun teen töitä, niin häntä hoitaa hänelle tärkeä ihminen.

All in all, äitiyden ja yrittäjyyden yhteensovittaminen on sopinut minulle todella hyvin. Kun pääsen keskittymään johonkin minulle tärkeään asiaan, kehittämään itseäni, inspiroitumaan, antamaan luovuudelleni tilaa sekä kanavoimaan omia arvojani vastaavaa työtä, koen silloin olevani parempi äiti pojalleni ja nauttimaan vauva-arjesta syvemmin. Nämä ovat täysin omia henkilökohtaisia kokemuksiani ja joku toinen äiti voi kokea asian eri tavalla. Siksi onkin niin tärkeää kuunnella itseään kaikessa, mitä tekee. Kuunnella niitä sisällä sykkiviä unelmia ja ideoita, sillä kuka muu ne toteuttaa kuin sinä itse? Ei kukaan muu!
Olen ylpeä sanoessani olevani äiti ja yrittäjä <3